Kolikkokukkaro

Tarvikkeet:

• lankaa ja siihen sopivat puikot
• vuorikangasta, esim. puuvilla
• kukkarolukko (tai mikä hiivatti se nyt onkaan oikealta nimeltään... Voisiko joku kertoa?)
• kynä & paperia
• neula, ompelulankaa ja mieluusti myös ompelukone

Vaikeustaso: vaatii sekä taitoja että hermoja, eli ei ehkä ihan aloittelijoille...

Työn teemabiisi: Martti Servo & Napander - Mikä on kun ei taidot riitä

Ostin muutama vuosi sitten jonain heikkona hetkenäni Presentosta kukkarolukon. Siis tällaisen:

Kai mun oli tarkoitus jo silloin tehdä siitä jotain, mutta jälleen kerran se vähän jäi... No, nyt sitten löysin jämälankakassista kivantuntuista lankaa (10 % mohairia, 10 % villaa ja 80 % akryylia), joten päätinpä vihdoinkin tehdä itselleni sen kukkaron.

Oliko fiksua? Ei todellakaan. Tässä projektissa ei kyllä mennyt mikään suunnitelmien mukaan, ei edes se kaikkein helpoin osuus eli ulkokuoren neulominen...

Vaihe 1: kaava

Koska jälleen kerran ryhdyin työhön ilman minkäänlaisia valmiita ohjeita, ensin piti tietysti piirtää kaava pussukkaosasta. Tämä jopa oli helppo juttu: sen kuin vain pisti lukon paperille, piirsi sen ääriviivat noin suunnilleen ja sitten (viivotinta apuna käyttäen) piirsi pussukan haluttuun kokoon. Ja koska allekirjoittaneen kyky piirtää symmetrisiä kappaleita on vähintäänkin surkea, lopuksi piti vielä hiukan fiksailla taittamalla juuri piirretty kaava kahtia...

Tadaa! Se ainoa osuus, joka ei mennyt täysin penkin alle...

Kokonaisuudessaan mun kaava näytti tältä. Olisihan tuo puolikaskin riittänyt, mutta jostain syystä päätin näköjään tehdä isomman...

Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa mahdollisimman monta kertaa, että kaava on varmasti juuri tarkalleen oikean kokoinen. Paperia on kuitenkin paljon helpompi (ja mukavampi) uudelleenmuotoilla kuin määrämittaan leikattua kangasta.

Vaihe 2: Päällinen ja vuori

Ja ei kun mallitilkun kimppuun. Mittausteni mukaan 32 silmukkaa piti olla hyvä määrä, siitähän jää saumanvarat ja kaikki... Juu, niin jäi. Saumanvaraa oli joka suuntaan kolmisen senttiä. -.-'  (Lienee syytä myös huomauttaa, että neulotusta kappaleesta pitäisi saada myös suunnilleen kaavan mallinen, eli silmukoiden lisäyksiä ja poistoja tarvitaan.)

Kun päällinen on valmis, on aika mittailla ja piirtää vuorikangas oikean kokoiseksi ja malliseksi. Ja tietty ko. kangaspalan reunat on syytä huolitella, jos ei ole onnistunut löytämään jotain superkangasta, joka ei purkaannu...

Sentin saumavara jäi vähän turhan pieneksi, eli kannattaa ehkä sittenkin laittaa puolitoista senttiä. Ja pohja tulee taitteelta tottakai, niin säästyy yhden sauman ompelulta. ;)

Vaihe 3: Ompelu

Sitten se rasittavin vaihe, eli ompelu. Jota ei muuten kannata tehdä samalla kun katsoo telkkarista olympialaisia, tulee vähän kummallisia saumoja... :'D

Mun rakas Husqvarna vuodelta kivi ja keppi. ♥

Ensin ompelin päällisen kiinni vuorikankaaseen kappaleiden pitkiltä sivuilta - ja tajusin jopa laittaa oikeat puolet vastakkain. Seuraavaksi käänsin hökötyksen sisäpuoli ulospäin, laitoin jälleen oikeat puolet vastakkain ja ompelin pussukan sivusaumat.

Lopuksi ompeluvaiheista v*ttumaisin, pussukan suuaukko. Sekä päällinen että vuori pitäisi saada taitettua siististi ja mielellään vielä niin, että kukkarolukko sopii syntyvään pussukkaan edelleen. Voin kertoa, tässä työvaiheessa tuli ihan vaan muutama painokelvoton sana...

Ommel mahdollisimman lähelle kankaan reunaa... Voihan käpy.

Pitkällisen tuskailun, vääntelyn ja kääntelyn jälkeen mulla lopulta oli suht siedettävä pussukka. No, olisihan se voinut siistimpikin olla, mutta multa alkoi jo vähitellen palaa hihat...

Vaihe 4: Lukon ompelu

Edellisessä työvaiheessa syntyneen pussin suuaukon reunojen tunkeminen niille varattuun tilaan ei ollut sekään ihan helppo nakki, mutta lopulta pääsin aloittamaan. Olin jo valmiiksi aika äkäisellä tuulella, joten hermot meni tässäkin vaiheessa pariin otteeseen, kun neula ei halunnut totella...

Ei muuten ole ihan helppoa saada neula osumaan noista rei'istä ulos...

Loppujen lopuksi tämä ompeluvaihe sujui kuitenkin suht kivuttomasti, eikä jälkikään ollut yhtään hassumpaa. Hmm, entäs tuo saranakohta? En ollut yhtään varma, kuuluuko se ommella kiinni vai ei (enkä tietenkään voinut etsiä sitä tietoa mistään), joten päätin ommella.

Mooooonta pistoa, niin eiköhän se siitä...

Woohoo, se on valmis! Ongelma vain on siinä, että mun kevyeksi iltapuhteeksi tarkoitettu näperrykseni kyrsii mua tällä hetkellä niin pahasti, etten siedä sitä silmissäni... No, ainahan sen voi antaa jollekin, joka ei tiedä, kuinka rasittava kyseinen kukkaro osaakaan olla. ;)